Katolinen pappi ja filosofian professori keskustelevat katumuksesta

Tekeekö katumus ihmiselle hyvää vai pahaa? Aiheesta keskustelevat Opus Dein pappi ja filosofian professori Juha Räikkä ensi tiistaina Turun yliopistolla. Tilaisuuden järjestää Veritas Forum yhdessä Turun yliopiston kanssa.

Kun ihminen katuu, hän kärsii. Jos kärsimys on pahasta, myös katumus on pahasta, sanoo Turun yliopiston filosofian professori Juha Räikkä. Opus Dein pappi Oskari Juurikkala kehottaa ihmisiä katumukseen, jota voi harjoittaa esimerkiksi rippituolissa.

Filosofian tohtori, dosentti Juha Räikkä tunnetaan kansantajuisista filosofisista teoksistaan, joissa hän on käsitellyt katumuksen lisäksi esimerkiksi itsepetosta ja yksityisyyttä. Tällä hetkellä hän tutkii salaliittoteorioiden etiikkaa ja niiden käyttöä uskonnollisten ja etnisten ryhmien vainossa.

Oskari Juurikkala on oikeustieteen ja taloustieteen tohtori, joka valmistelee teologian väitöskirjaa paavilliseen Santa Crocen yliopistoon Roomaan. Tutkimuksen aiheena on luonto teologian ja hengellisyyden lähteenä varhaisessa kristinuskossa.

Juurikkala on entinen ateisti, joka vihittiin viime vuonna Opus Dein papiksi. Opus Dei on katolisen kirkon piirissä toimiva hartauteen ja kilvoitteluun kehottava järjestö.

Hyvä katumus katsoo eteenpäin

Professori Juha Räikkä uskoo, että katumus voi johtaa moraaliseen kasvuun.
‒ Saattaa olla, että katuva ihminen välttää jatkossa tekoja, jotka johtivat katumukseen. Joskus katumus auttaa ihmistä pyytämään anteeksi. Katumuksesta voi siis seurata hyviäkin asioita, Räikkä toteaa.

Kyky katua on hänen mielestään arvokas luonteenpiirre. Jos moraaliset erheet eivät saa henkilöä tunnontuskiin, tämä ei kuitenkaan välttämättä kerro siitä, ettei hän tajua tekojensa ongelmia.
‒ Parannukseen on useita teitä, ja katumuksen tie on niistä vain yksi, Räikkä sanoo.

Isä Oskari Juurikkalan mielestä ihmisen katumuksen tunteet voivat ilman Jumalan apua johtaa tuhoisaan sisäänpäin kääntymiseen.

Katumus sisältää sekä tunteita että tekoja, ja ne on Juurikkalan mielestä osattava erottaa toisistaan.
‒ Hyvä katumus perustuu ihmisiä ja asioita koskevaan totuuteen. Passiiviset katumuksen tunteet ovat arvokkaita, kun ne kumpuavat asioiden oikeasta ymmärtämisestä. Epätotuuksista johtuvat katumustunteet eivät ole hedelmällisiä, vaan ne saattavat olla tuhoisia, Juurikkala sanoo.

Toisaalta ihminen voi valheen ja itsepetoksen vuoksi olla kykenemätön kokemaan sellaisia katumuksen tunteita, jotka olisivat tarpeen hänen hyvinvointinsa ja ihmissuhteidensa kannalta.
‒ Vaikka katumuksen ensimotiivi liittyy aina menneisyyteen, aktiivisen katumisen tulisi olla eteenpäin katsovaa. Yksinomaan menneisyyteen keskittyvä katuminen on lopulta hedelmätöntä, koska menneitä tekoja tai tapahtumia ei voi muuttaa. Voimme muuttaa vain omaa suhdettamme menneisyyteen.

Juurikkala korostaa katumuksessa armon, rukouksen ja ripin merkitystä.
‒ Kristillisestä näkökulmasta katsottuna hyvää katumusta ja hyvää katumista ei voida erottaa Jumalan armosta. Ilman Jumalan apua ihminen ei kykene hyvään ja hedelmälliseen katumiseen. Jumalan armo ei ole pelkkää armeliaisuutta; se on myös Jumalan valoa ja voimaa, joka vaikuttaa ihmisen sielussa liikuttaen ja muokaten sitä kohti todellista hyvyyttä.
Juurikkalan mielestä katumuksen tunteiden hedelmällinen kanavoiminen edellyttää yleensä niiden lausumista ääneen.

‒ Huolista ja omantunnon vaivoista puhuminen on tärkeää. Papin tehtävä on auttaa tällaisena kanavana,
mutta siinä voivat auttaa myös maallikot. Asioiden ääneen lausuminen avaa meissä portteja Jumalan valolle ja vaikutukselle, Oskari Juurikkala toteaa.

Veritas Forum: Katumus. Mihin sitä enää tarvitaan.
Tiistai 10.10. klo 16:15
Paikka: Publicum 1. Assistentintinkatu 7, Turku.
Moderaattorina FT, folkloristiikan dosentti Kati Mikkola.